Turpeesta kotimaista energiaa

Turve on maalaji, joka on eloperäistä eli organogeenistä. Sitä syntyy kun suokasveja hajoaa epätäydellisesti ja maatuu kosteissa ja hapettomissa olosuhteissa, yleisesti ottaen soilla. Turpeeksi luokiteltavan maalajin tulee sisältää vähintään 75 prosenttia orgaanista ainesta ja se määritellään omaksi luokakseen fossiilisten ja uusiutuvan biomassan väliin juuri sen takia, että se ei uusiudu, mutta sitä ei voida kutsua fossiiliseksikaan.

Turpeesta kotimaista energiaa

Kaikki Suomen suot ja turvemaat ovat syntyneet noin viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana, jääkauden jälkeen. Suomessa on runsaasti turvemaita, sillä jopa kolmannes koko Suomen maaperästä luokitellaan soiksi, mutta energiantuotantoon koko maa-alasta on varattu vain yksi prosentti. Suomessa turvetta alettiin käyttämään energiantuotantoon vasta 1970-luvulla, ja sitä käytetään sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa ja sitä poltetaan yleensä seospolttoaineena puun kanssa.

Turpeen käyttö energiantuotannossa

Suurimpia turpeen käyttötapoja ovat tietenkin energiantuotanto ja maatalous. Energiantuotanto turpeella tapahtuu siten että sitä voidaan polttaa joko voimalaitoksissa tai kiinteistöjen lämpökattiloissa. Turvetta on kahdenlaista, jyrsin- ja palaturvetta, joista edellistä käytetään suurissa voimaloissa ja jälkimmäistä kotitalouksissa. Ennen kuin turve kuljetetaan voimalaitoksiin, sitä säilytetään turvetuotantoalueilla suurissa kasoissa joita kutsutaan aumoiksi. Maataloudessa turvetta käytetään talleissa ja navetoissa kuivikkeena ja sitä voidaan käyttää myös kasvualustana. Tällä hetkellä maailman eniten käytetty kasvualusta-aines onkin juuri turve sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Turpeen sisältämillä biologisesti aktiivisilla aineilla on myönteinen vaikutus kasvien kasvuun ja kasvuturve myös pidättää ravinteet ja veden kasvin käyttöön. Kauneudenhoidossa turvetta on hyödynnetty kehon rentouttamiseen ja puhdistamiseen, koska sen sisältämät aineet edesauttavat aineenvaihduntaa poistaen kehosta runsaasti nesteitä ja kuona-aineita. Turvehoitoja tehdään yleensä saunoissa ja kylpylöissä sillä lempeä lämpö edesauttaa hoidon vaikutuksia. Suomessa turvetta käytetään 25 miljoonaa kuutiota vuodessa, josta energiatuotantoon käytetään 23 miljoonaa kuutiota. Turvevoimalaitoksia on Haapavedellä, Oulussa, Pietarsaaressa ja Kuopiossa. Turpeen käyttö rajoittuu etupäässä sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. Turpeen osuus kaikesta suomalaisesta energiantuotannosta on noin kuudesta seitsemään prosenttia, mikä on maailman toiseksi korkein luku Irlannin jälkeen. Turpeen käyttö on kannattavaa vain paikallisesti, minkä vuoksi sillä ei juurikaan tehdä kansainvälistä kauppaa. Irlannissa suunnitellaan tällä hetkellä turpeesta luopumista sähköntuotannossa vuoteen 2030 mennessä tarkoituksenaan siirtyä uusiutuviin energianlähteisiin, jonka kriteereitä turve ei siis täytä. Turpeen ympäristövaikutuksista voidaan olla monta mieltä. Turpeessa on vähemmän rikkiä kuin kivihiilessä ja öljyssä, mutta turvetta polttaessa syntyy myös hiilidioksidipäästöjä. Muita hiukkaspäästöjä poistetaan suodattimilla ja typenoksideja polttotekniikalla, jolla sen aiheuttamia päästöjä voidaan ehkäistä. Soiden ojitus turpeen keräämistä varten aiheuttaa myös päästöjä lähivesistöihin ja soilta huuhtoutuu veden mukana aina jonkin verran ravinteita, kiintoainesta, humusta ja rautaa, mikä taas puolestaan edesauttaa vesistöjen rehevöitymistä. Vesistöjen kuormitus aiheuttaa veden samenemista, kasvillisuuden ja levien kasvun kiihtymistä, sinileväkukintoja, pohjan liettymistä ja kalaston muuttumista särkikalavaltaisemmaksi. Turvetuotantoalueen perustaminen muuttaa suoluontoa ja vaikuttaa sen ekosysteemiin, ja esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto ajaa turpeen energiakäytöstä luopumista. Soilla elää useita alueellisesti uhanalaisia lajeja, ja ne ovat tärkeitä muun muassa hirville ja linnuille. Vaikka suon vesitalous palauttettaisiinkin kaivuun jälkeen ennalleen, on suoluonnon palautuminen ennalleen erittäin hidasta.

Turpeen käyttö energiantuotannossa

Comments are closed.