Korkeasaari on ollut kaupunkilaisten ykköskohde jo 125 vuotta

Korkeasaari eläintarhoineen on pakollinen nähtävyys Helsingissä vieraillessa ja tuttu paikka varmasti lähes jokaiselle helsinkiläiselle. Korkeasaari on jo ympäristönä viihtyisä ja kiinnostava, joten siellä viihtyy hyvin pidemmänkin päivän eväiden ja luonnosta nauttimisen merkeissä. Ennen eläintarhatoimintaa Korkeasaari toimi eläinten laitumena ja myöhemmin kaupunkilaisten retkeily- ja huvittelukohteena, joten Korkeasaari oli suosittu virkistyspaikka jo ennen eläintarhan perustamista. Tuolloin saaren vetonaulana toimivat siellä asustelevat haukat sekä ravintola, karuselli ja tanssilava. Välillä virkistystoiminta saarella sai niin villin maineen, että kaupunki alkoi suunnitella alueen siistimistä. Samalla Korkeasaarelle mietittiin muita mahdollisia käyttötarkoituksia ja luutnantti Fabritius lähetettiin Kööpenhaminaan ottamaan selvää eläintarhatoiminnasta. Matka oli menestys ja sen myötä päädyttiin siihen, että eläintarha voisi sopia hyvin Helsinkiinkin. Aluksi eläintarhaa kaavailtiin Töölönlahden rantaan, mutta Korkeasaari veti pidemmän korren. Eläintarhatoiminta aloitettiin saarella vuonna 1889 ja ensimmäiset asukkaat olivat kaukaisissa maissa reissanneiden merimiesten lahjoituksia. Korkeasaaresta tuli nopeasti yksi suomalaisten rakastetuimmista retkikohteista.

Korkeasaari on ollut kaupunkilaisten ykköskohde jo 125 vuotta

Ensimmäiset trooppiset eläinasukkaat osoittautuivat haasteellisiksi

Jo ensimmäisenä vuonna Korkeasaareen muutti 90 eläinasukasta ja ne edustivat 40 eläinlajia. Lahjoituksia alkoi tulla sellaista vauhtia, että lehdessä julkaistiin pyyntö hillitä lahjoitustulvaa. Suurin osa eläimistä oli kotimaisia, mutta eksoottisiin lahjoituksiin kuuluivat mm. fretti, kolme aksishirveä, riikinkukko sekä Kööpenhaminan eläintarhan lahjoittama seebuhärkä. Eläintarhan aivan ensimmäiset asukkaat olivat Karjalasta kotoisin olleet karhut Misha ja Masha. Ongelmaksi muodostui vieraampien eläinlajien majoittaminen suojaan talven kylmyydeltä ja lopulta ne jouduttiin sijoittamaan ensimmäiseksi talveksi vanhaan pesularakennukseen, sillä muuta pakkasuojaa ei ollut saatavilla.

Jääkarhuista tuli välitön yleisöhitti

Eläintarhan perustamistoimikunta oli alun perin päättänyt keskittyä pohjoisiin oloihin tottuneisiin eläimiin, mutta tilojen salliessa otettiin vastaan myös asukkaita tropiikista. Yksi lahjoituksista saatiin suoraan ovelle, kun Keski-Amerikan matkalta palannut herra F.O. Åkerman koputteli oven takana nenäkarhu mukanaan. Samalla tyylillä paikalle saapui sivettikissa mahdollisesti Guineasta, mutta eläinlajista ei lopulta ehditty saada varmuutta, sillä se ei selvinnyt pohjoisissa oloissa edes puolta vuotta. Toisena toimintavuonnaan Korkeasaaren eläintarha päätti sijoittaa suuren summan vain yhden eläimen eli eksoottisen jääkarhun hankkimiseen. Tähän käytettiin neljäsosa koko eläinbudjetista eli tuhat markkaa. Vertailun vuoksi tutumpien susien ja kettujen hankintaan käytettiin vain 150 markkaa. Jääkarhu osoittautui kuitenkin kannattavaksi hankinnaksi, sillä se oli saman tien todellinen yleisömagneetti. Vuonna 1901 Korkeasaareen hankittiin kaksi jääkarhua lisää.

Jääkarhuista tuli välitön yleisöhitti

Tavoitteena eläinten suojelu ja ympäristötietouden kasvattaminen

Eläintarhan perustamistoimikunta toimi yhdessä eurooppalaisen eläintarhaliikkeen kanssa ja yhteiset tavoitteet olivat kunnianhimoisia. Eläintarhasta haluttiin luoda tavallaan elävä luonnontieteellinen museo, jonka kautta vierailijat saisivat lisätietoa ja ymmärrystä eläinten maailmasta ja luonnon ilmiöistä. Eläintarhan ja elävien eläinten arveltiin tuovan kasvatukseen lisää kiinnostavuutta ja vähentävän eläinten huonoa kohtelua. Ensimmäiset 20 vuotta Korkeasaari oli Helsingin Anniskeluyhdistyksen hoidossa ja tämän jälkeen vetovastuun otti Helsingin kaupunki.

Tavoitteena eläinten suojelu ja ympäristötietouden kasvattaminen

Historiansa aikana Korkeasaari on toki muuttunut valtavasti ja samalla on saatu lisää tietoa vieraampienkin eläinlajien hoidosta ja kohtelusta. Perusperiaatteena on edelleen luonto- ja ympäristötietouden lisääminen. Yleisön suhtautuminen eläimiin on muuttunut paljon vielä viime vuosikymmeninäkin. Myös säädökset eläinten suojista, virikkeistä ja ruokinnasta ovat nykyään erittäin tiukkoja. Ennen vanhaan eläimiä pyrittiin kesyttämään ja poikasia ruokittiin pulloilla, nykyään taas pyritään tarjoamaan eläimille mahdollisimman luonnonmukainen ympäristö, jossa ne voisivat toteuttaa lajityypillistä käytöstään. Nykyään Korkeasaaren tärkeänä tehtävänä on harvinaisten ja uhanalaisten lajien suojelu, jossa tehdään tiivistä yhteistyötä muiden eläintarhojen kanssa myös kansainvälisellä tasolla. Ilman eläintarhoja useampi laji olisi hävinnyt jo kokonaan. Toisinaan uhanalaisia eläimiä on pystytty palauttamaan eläintarhasta takaisin luontoon.

Comments are closed.